​​Järjestöjen on vihdoin aika herätä todellisuuteen ja alkaa miettiä rahoituksensa ja toimintansa uusiksi. Olisi pitänyt jo vuosia sitten.

Veikkaushäviövaroilla toimivat järjestöt ovat aloittaneet massiivisen kiristys-uhkailu-liikekannallepanon. Etunenässä taistelulippua heiluttavat sosiaali- ja terveysjärjestöt kattolobbausjärjestönsä Soste ry:n agitoimana.
Syynä barrikadeille nousuun on valtionvarainministeriön esitys, jossa Soste-järjestöjen vuoden 2021 avustussumma on alhaisempi kuin sosiaali- ja terveysministeriön esityksessä. Hajurakoa on 57 miljoonaa euroa. STM on arvioinut vuoden 2021 avustusmääräksi 310 miljoonaa euroa ja VM 253 miljoonaa euroa. Tänä vuonna sosiaali- ja terveysjärjestöt saivat 385 miljoonaa euroa ihmisten häviämää pelirahaa. Pudotusta tästä vuodesta tulisi VM:n esitykseen verrattuna 132 miljoonaa.
Lopullista lukua puserretaan hallituksen syksyn budjettiriihessä.

Ministeri Aino-Kaisa Pekonen on vaatinut veikkausrahojen vähenemisen kompensointia sosiaali- ja terveysjärjestöille. Ministeri Annika Saarikko on luvannut kaivaa urheilulle, kulttuurille ja tieteelle rahat keinolla millä hyvänsä.

Onneksi on veronmaksajat. Jos ei peliongelmaisilta riistetyt rahat riitä.

Strategiakoulutustakin on hankittu, propagandakenraali Salla Saarisen johdolla. Soste ry:n webinaarissa vaikuttajakonsultti Salla latelee listan täsmäasetekniikoita, joilla avautuisi piikki veronmaksajien kukkarolle. Päättäjät ja kansa olisi saatava vakuuttumaan, että Suomi luhistuu ilman Soste-järjestöjä. (Oli muuten tympeää kuunneltavaa. Varsinkin kun tietää, että peliongelmaisten rahoilla on kyseinenkin paatoswebinaari maksettu.)

Salla muistuttaa ministereidenkin olevan vain ihmisiä. Persoja mielistelylle ja äänten kalastelulle. Tai kehuille, kiitoksille ja kannustuksille, kuten Salla asian ilmaisee. Hän kehottaa Soste-järjestöjä tsemppaamaan budjettineuvotteluihin Säätytalon portaita 14.9. astelevaa ministeri Aino-Kaisaa huudoilla ”taistele Pekonen, taistele Pekonen”.

Taistele veronmaksajille lisää lainaa. Niiden 155 miljardin euron päälle.

Viime päivinä some onkin pullistellut kahdenlaisista järjestöjen postauksista ja mainoksista. Kiitoksista järjestöjen etua ajaville poliitikoille ja kauhuskenaarioista siitä, miten käy, jos järjestöille ei myönnetä niiden himoitsemaa rahamäärää. Muistisairaat jäävät heitteille, syöpään sairastuneiden psykososiaalinen tuki katkeaa, vammaisten lomaleirit loppuvat, lasten ja perheiden hyvinvointi romahtaa, päihderiippuvaiset joutuvat kadulle…..lista jatkuu maailman ympäri.

Rahan ruinaaminen näyttäytyy outona monestakin syystä.
Uhkauksilla ei ole todellisuuspohjaa. 
Ensinnäkin Soste-järjestöille on jäänyt jemmaan 320 miljoonaa euroa jakamattomia RAY:n varoja. Mikään ei estä järjestöjä ottamaan niitä joko osin tai kokonaan käyttöön.
Toiseksi järjestöille on tältä vuodelta jäänyt koronan vuoksi ylimääräistä käyttämätöntä rahaa.
Kolmanneksi VM esittää alustavasti pienempää rahamäärää pelkästään avustuskokonaisuuteen ”järjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen”. Se käsittää järjestöjen ohjaavia ja vaikuttamiseen liittyviä toimintoja kuten viestintä ja vaikuttamistoiminta, edunvalvonta, kehittämistoiminta, arviointi ja tutkimus ja jäsenjärjestöjen tukeminen.
Järjestöjen ei siis ole säästettävä ruohonjuuritasolta, ihmisten auttamisesta. Paitsi jos ne itse niin päättävät.

Edunvalvonta ja vaikuttaminen muuten tarkoittavat samaa kuin omien rahojen puolesta puhuminen ja lobbaus. Se on juuri yllämainitun Soste-webinaarin kaltaista kansalaisten ja päättäjien manipulointiin tähtäävää toimintaa.

Entä järjestöjen toiminnan arviointi? Sitä ja siihen liittyvää seurantaa tulisi toden totta tehdä jonkun muun kuin järjestöjen itse. Tutkimuskaan ei kuulu järjestötehtäviin. Sitä varten ovat yliopistot ja muut tutkimuslaitokset.

Tätä taustaa vasten jopa VM ehdottama 46 miljoonaa euroa kyseiseen avustuskokonaisuuteen on liikaa. STM:n esittämä 103 miljoonaa euroa rikkoo jo verenpainemittarin. Onko mitään järjettömämpää, kuin että valtio myöntää järjestöille rahaa siihen, että ne lobbaavat valtion rahoilla lisää rahaa valtiolta?

Kaiken kukkukaraksi suurilla järjestöillä on (pelaajien häviörahoilla hankittua) merkittävää varallisuutta. Miksi järjestöt eivät käytä niitä ”ahdinkonsa” paikkaamiseen?

Kolmannen sektorin rahoituksen ei pitäisi kuulua lähes kokonaan valtiolle. Muualla maailmassa järjestöt toimivat pääosin vapaaehtoisten lahjoitusten voimin. Kansalaistoiminnan idea on toimia valtiosta riippumattomana.

Suurin kysymys liittyy eettisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Miksi hyvät ministerit, miksi järjestöjen pitäisi nauttia erityskohtelua, kun julkinen sektori kamppailee henkitoreissaan. Opettajia lomautetaan ja vanhukset viruvat vaipoissaan. Varhaiskasvatuksen suuret ryhmäkoot vaarantavat lapsen kehityksen, ja lastensuojelussa aikaa riittää vain ”tulipalojen sammuttamiseen”. Terveyskeskuslääkärille pääsee puolentoista kuukauden jonotuksella, jos silloinkaan.

Järjestöt ovat tottuneet lihaviin vuosiin. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ihmisten häviämä potti on jatkuvasti kasvanut. Nyt tähän on tullut stoppi.
Jos päättäjät aikovat tosissaan alkaa ehkäistä ja vähentää pelihaittoja, niin Veikkauksen tuotto-odotuksesta tulee pudottaa pois puolet. 50 prosenttia hävitystä rahasta on peräisin ihmisiltä, joiden ei kuuluisi hävitä senttiäkään: vähävaraisilta, pitkäaikaissairailta, eläkeläisiltä ja peliongelmaisilta.
Pelihaittojen ehkäisy on viisainta, sillä nyt niiden kustannukset ylittävät pelituotot. Ennaltaehkäisy on myös kustannustehokkaampaa kuin jo syntyneiden ongelmien paikkaaminen.

​Järjestöjen on vihdoin aika herätä todellisuuteen ja alkaa miettiä rahoituksensa ja toimintansa uusiksi. Olisi pitänyt jo vuosia sitten.
Varainhankintaa on monipuolistettava. Peliongelmaiset ja valtio eivät voi enää toimia kolmannen sektorin elättäjinä.
Järjestöiltä tulee tulevaisuudessa edellyttää sopeutustoimia, kuten lobbauksen radikaalia vähentämistä, päällekkäisten toimintojen purkamisia ja puuhailuprojekteista ja -yhdistyksistä luopumista.
Niiltä kaivataan samaa joustoa ja suhteellisuudentajua kuin kaikilta muiltakin yhteiskunnan sektoreilta. Raha ei edelleenkään kasva puussa – saati peliongelmaisten selkänahassa. 

​Kirjoittaja: Leena Pihanurmi, TeRaPu ry:n puheenjohtaja

TeRaPu ry jätti 20.4.2020 vetoomuksen rahapelihaittojen ehkäisemiseksi koronaepidemian aikana ministereille Tytti Tuppurainen, Aino-Kaisa Pekonen ja Maria Ohisalo. Toivomme sydänjuuriamme myöten, että ministereiltä löytyy tahtoa suojella kansalaisia rahapelihaitoilta.

TeRaPu ry haastoi vetoomuksen työstämiseen mukaan myös rahapelihaittatyötä tekevät järjestöt Ehyt ry:n, Sininauhaliiton, Sosped-säätiön, A-klinikkasäätiön sekä Peluurin. Yhteyshenkilönä toimi Peluurin päällikkö.

Järjestöt tyrmäsivät yhteistyön vetoamalla luottamuspulaan ja siihen, ettei TeRaPu ry kuulu niiden kanssa samaan rahapelihaittatoimijoiden verkostoon. TeRaPu ry pitää harmillisena yhteisyön torppaamista. Molemminpuolista luottamusta ei ole mahdollista rakentaa, jos sen rakentamisesta kieltäydytään.

Rahapelihaittatoimijat saavat rahoituksensa veikkaushäviövaroista. TeRaPu ry:n ei ole mahdollista  liittyä mukaan verkostoon, jonka toimintaa rahoitetaan ongelmapelaajien ja haavoittuvassa asemassa olevien häviöpotilla – ei kyllä ole pyydettykään.  TeRaPu ry on kuitenkin aina valmis yhteistyöhön yksittäisissä projekteissa, kun ne koskevat pelihaittojen ehkäisyä ja vähentämistä.

TeRaPu ry pitää positiivisena, että järjestöjohtajat ajavat – yllätys, yllätys saman päivänä - julkaistussa vetoomuksessaan täsmälleen samoja asioita, jotka TeRapu ry niille omassa vetoomuksessaan toimitti. Erotuksena se, etteivät johtajat esitä panosrajoja eivätkä tappiorajoille mitään summia. Vetoomusta vaivaa konkretian puute.

Veikkaus-rahoilla elävät järjestöt ajavat vetoomuksessaan myös aiempaa tehokkaampia keinoja ulkomaisen rahapelitarjonnan rajoittamiseksi Suomessa. Niiden mielestä rajoitusasia pitää ottaa mukaan käynnissä olevaan arpajaislain uudistamiseen.
”Pahojen ulkomaisten kasinoiden” blokkaaminen saattaa äkkivilkaisulla vaikuttaa hyvältä idealta. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että se vie ojasta allikkoon.

Ulkomaille pelaaminen on marginaalinen ilmiö. Vain 10 % nettirahapelaamisesta pelataan ulkomaisille nettikasinoille. Rahavuoto muille kuin itselle on kuitenkin käynnistänyt edunsaajissa primitiivisen pelkoreaktion. Mantelitumake viestittää vaarasta tulevaisuudessa. Nettipelaaminen on THL:n mukaan kasvussa.

Järjestöt ajavat blokkeja, sillä niiden avulla sementoidaan monopoli tukevasti Suomen peruskallioon. Sillä taas sementoidaan järjestöille korvamerkityt rahat. Rahat, jotka jaetaan normaalin budjettijaon ulkopuolella omille puoluekavereille, haamuseuroille ja lukuisille turhaprojekteille, ilman tehokasta valvontaa, seurantaa tai vaikuttavuusarviointia.

Helsingin Sanomien mukaan lähes puolella Veikkaus-miljoonia saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan. Monet poliitikot ovat päättämässä veikkaushäviövarojen jaosta. Muutamat heistä istuvat kolmella jakkaralla. He ovat samaan aikaan Veikkauksen hallintoneuvostossa ja Veikkaus-rahaa saavassa järjestössä. Näin he päättävät siitä, millä periaatteilla ja tavoitteilla rahaa uhkapelien avulla kerätään, antavat rahaa alaspäin ja ottavat sitä vastaan. Sitä tavataan kutsua rakenteelliseksi korruptioksi.
Lisäksi monet kansanedustajat ovat ilmoittaneet puutteellisesti sidonnaisuutensa Veikkaus-rahoja saaviin yhdistyksiin.

TeRaPu ry ei kannata rakenteellista korruptiota. Se ei kannata Veikkaus-edunsaajat-poliitikot pyhää kolmiyhteyttä. Se ei kannata epädemokraattista piilorahanjakoa. Se ei kannata varjoverojärjestelmää köyhiltä rikkaille. Se ei kannata korkeakulttuurin rahoittamista vähävaraisten selkänahasta. Se ei kannata ihmisten sairastuttamista peliriippuvuuteen. Se ei kannata rahapelaamisen arkipäiväistämistä.
Siksi se kannattaa kaikille reilua lisenssijärjestelmää. Yhdistettynä järjelliseen sääntelyyn ja toimivaan valvontaan.

Lisenssi- eli toimilupajärjestelmässä useilla eri rahapeliyhtiöillä olisi oikeus tarjota rahapelejä Suomessa. Ne olisivat samalla viivalla. Niitä koskisivat samat lait, säännöt, valvonta ja sanktiot. Ne maksaisivat haittaveroa, joka ohjautuisi valtion budjettiin ja jaettaisiin sieltä normaalin budjettimenettelyn mukaisesti.

Toimilupajärjestelmällä pelihaittojen ehkäisy tehostuisi. Järjestöillä ei olisi enää intressiä lobata pelihaittojen vähentämistä vastaan. Ne eivät enää asettaisi yhdessä poliitikkojen kanssa tuloutusvaatimusta, joka pakottaa Veikkauksen koukuttamaan yhteiskunnan heikoimpia.
Valvontakin tehostuisi. Peliyhtiön ei parane rikkoa lakia, sillä seuraukset olisivat kalliit: oman toimiluvan menettäminen. Tätä sanktiota ei monopolissa ole.

Huomionarvoista on myös se, ettei monopolilla ole tähänkään asti kyetty hillitsemään pelihaittoja. Vaikka se on koko yksinoikeusjärjestelmän oikeutus. THL:n eilen julkaistun Suomalaisten rahapelaaminen 2019 mukaan rahapeliongelmien määrä on pysynyt samana jo 13 vuotta. On vaikea nähdä, että monopolia pönkittämällä olisi odotettavissa mitään muutosta.

TeRaPu ry ehdottaa poliitikoille ja hallitukselle, että lisenssijärjestelmä nostetaan arpajaislain uudistamisessa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Muutamat, oman etunsa sijaan koko kansakunnan etua ajattelevat kansanedustajat, siihen jo pyrkivät. Valtava kiitos heille.

Eilen ja tänään korviini kantautui ehkä absurdein salaliittoteoria sitten Pelikoneet kaupoista -aloitteen agenttiteorian. Silloin minua arveltiin ulkomaisen peliyhtiön agentiksi. Nyt kylillä kuulemma kiertää huhu, että TeRaPu ry:llä olisi kytkös ulkomaisiin rahapelifirmoihin ja että ne rahoittavat toimintaamme.

Olen TeRapu ry:n puheenjohtaja ja oma lapseni on kärsinyt yli 20 vuotta rahapeliriippuvuudesta. Hän oppi pelit kauppojen rahapelikoneilla jo lapsena ja siirtyi myöhemmin pelaamaan ulkomaisille nettikasinoille. TeRaPu ry:n jäsenistä monet ovat itseni tavoin kärsineet rahapelihaitoista.

​Huhujen levittäjä, eikö yhtään hävetä?

Kirjoittaja: Leena Pihanurmi

Koronakriisi on johtanut poikkeaviin olosuhteisiin. Eristys, sosiaalisten kontaktien puute, lomautukset, työttömyyden uhka, irtisanomiset ja huoli omasta ja läheisten terveydestä painavat mieltä. Kriisit sysäävät syvempään ahdinkoon usein ne, joilla jo muutenkin on vaikeuksia selvitä elämän haasteista. Koronakaranteeni voi ajaa monet hakemaan unohdusta, lohtua ja ratkaisua talousongelmiinsa rahapeleistä.

Pelikoneet ja pelisalit suljettu.
–  ​Riski- ja ongelmapelaajat ovat kokeneet suurta helpotusta.

​Veikkauksen rahapelikoneet ja pelisalit ovat olleet tarttumariskin vuoksi suljettuina 13.3. alkaen. Se on vastuullisuutta. Tosin Veikkausta ei liene kiittäminen. Käsky töpseleiden irti kiskaisemisesta on luultavasti käynyt Veikkaukselle ylemmältä taholta.

Monelle rahapelaajalle on nyt tarjoutunut mahdollisuus irrottautua uhkapelaamisesta. Riski- ja ongelmapelaajat ovat kokeneet suurta helpotusta ja saaneet sysäyksen pelaamisen lopettamiseen. Rahaa jää nyt muuhunkin. Moni on kertonut toivovansa, ettei pelikoneita enää avattaisi.
Samalla Veikkaus on markkinoinnillaan ohjannut pelaajia verkkopelaamisen pariin ja pelaamaan nimenomaan kaikkein koukuttavimpia pelejä. Se ei ole vastuullisuutta.

Veikkaus ei ole julkaissut tietoa siitä, onko pelikoneiden ja pelisalien sulkeminen edistänyt pelaamisen siirtymistä verkkoon ja onko verkkopelaaminen lisääntynyt. Jostain eriskummallisesta syystä se on kyllä kertonut vedonlyönnin vähentyneen 90 prosenttia koronaa edeltävästä ajasta. Urheiluvedonlyönnin merkitys on kuitenkin marginaalinen. Se muodostaa normaaliaikoinakin vain kymmenyksen Veikkauksen tuotosta. Tietojen pihtaaminen ei ole vastuullisuutta.

Sekä Suomessa että muissa maissa, joissa rahapelipaikat ovat koronan vuoksi suljettu, pelihaittoja seuraavat tahot ovat arvioineet rahapelaamisen todennäköisesti siirtyvän nettiin ja ylipäätään nettirahapelaamisen kasvavan. Suomessa tämä tarkoittaisi nettipelaamisen lisääntymistä Veikkaukselle, sillä sen osuus maamme nettirahapelimarkkinoista on 67 prosenttia. Myös Google Trendsin avulla kerätyn tiedon avulla on osoitettu, että ihmiset eivät siirry kivijalkakoneilta ulkomaisille pelisivustoille vaan Veikkauksen nettikasinolle.

Rahapeliautomaatit ovat riippuvuusriskiltään vaarallisimpia pelituotteita. Peliongelmaisille ja heidän läheisilleen tuki-, ohjaus- ja neuvontapalveluita tarjoavaan Peluuriin tulleista yhteydenotoista 80 prosenttia liittyy ensisijaisesti rahapeliautomaatteihin.  Online-peliautomaatit ovat kuitenkin vielä vaarallisempia. Niissä on mahdollista pelata entistäkin suuremmilla panoksilla ja nopeimmilla kierroksilla. Puolessa tunnissa voi menettää tuhansia euroja.

Moni pelaa pikavippirahalla. Pelaamisen seurauksia maksetaan vuosikymmeniä. Takaisinmaksajana ei ole vain peliongelmainen vaan koko yhteiskunta. Me veronmaksajat maksamme velkaantuneiden peliongelmaisten ja heidän läheistensä elinkustannukset. Työntekokaan ei välttämättä houkuta, jos siitä jää käteen vain ulosoton suojaosuus.

Miten torjua ihmisten luisuminen entistä vakavampiin talousongelmiin?

Rahapelimonopolin oikeutus on ehkäistä ja vähentää pelihaittoja. Miten valtioyhtiö Veikkauksen pitäisi nyt pyrkiä estämään ihmisten luisuminen entistä vakavampiin talousongelmiin? Hyvinvointivaltiossa vastuuta ei voida jättää vain yksilöille.

Monet Euroopan maat ovat jo ryhtyneet toimiin kansalaistensa suojelemiseksi. Latvia on kieltänyt kaiken rahapelaamisen. Kielto koskee sekä netti- että kivijalkapelaamista. Espanja on ajanut rahapelimainonnan liki kokoaan alas. Britannissa poliitikot ovat vaatineet nettirahapelaamiselle tiukempia rajoituksia. Ruotsissa harkitaan tiukempia rajoituksia rahapelaamisella ja ministeri Ardalan Shekerabi on kehottanut online-rahapelejä tarjoavia yhtiötä suurempaan kuluttajien suojeluun ja vastuullisuuteen. Italia on kieltänyt kaiken rahapelimainonnan jo ennen koronaa.

Missä viipyvät Suomen ministereiden kehotukset ja rajoitusehdotukset?

Terveen rahapelikulttuurin puolesta ry. on laatimassa esitystä päättäjille rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi koronaepidemian ajaksi.  Se on puolisavolaisittain ilmaistuna viilausta vaille valmis.

Terveen rahapelikulttuurin puolesta ry. näkemys on, että Veikkauksen tulee rajoittaa markkinointiaan, erityisesti kohdennettua online-mainontaansa. Vaarallisimpien ns. punaisten pelien pelikohdeinformaatio, joka käytännössä on puhdasta mainontaa, pitää lopettaa.

Punaisille peleille, kuten kasino- ja pokeripelit tulee asettaa kaikille pelaajille pakolliset maksimi rahansiirto- ja tappiorajat. Maksimipanos online-peliautomaateilla voisi olla 1 euro.

Mikäli Veikkaus havaitsee ongelmapelaamiseen viittaavaa käyttäytymistä nettiasiakkaissaan, sen on otettava yhteyttä näihin, avustettava pelieston käyttöön ottamisessa ja ohjattava avun piiriin.

Veikkauksen on myös luovutettava kaikki tarpeellinen anonyymi data, mitä tutkijat tarvitsevat analysoidakseen pelikoneiden ja pelisalien sulun vaikutuksia pelikäyttäytymiseen.

Toki vastuu pelaamisesta kuuluu myös yksilölle. Hyviä työvälineitä oman pelaamisensa tutkiskeluun ja sen lopettamiseen löytyy esimerkiksi Peluurin sivuilta.

Kirjoittaja: Leena Pihanurmi, TeRaPu ry:n puheenjohtaja, pelihaittojen kokemusasiantuntija