Järjestöiltä kaivattaisiin nyt joustoa ja suhteellisuudentajua

​​Järjestöjen on vihdoin aika herätä todellisuuteen ja alkaa miettiä rahoituksensa ja toimintansa uusiksi. Olisi pitänyt jo vuosia sitten.

---

Veikkaushäviövaroilla toimivat järjestöt ovat aloittaneet massiivisen kiristys-uhkailu-liikekannallepanon. Etunenässä taistelulippua heiluttavat sosiaali- ja terveysjärjestöt kattolobbausjärjestönsä Soste ry:n agitoimana.
Syynä barrikadeille nousuun on valtiovarainministeriön esitys, jossa Soste-järjestöjen vuoden 2021 avustussumma on alhaisempi kuin sosiaali- ja terveysministeriön esityksessä. Hajurakoa on 57 miljoonaa euroa. STM on arvioinut vuoden 2021 avustusmääräksi 310 miljoonaa euroa ja VM 253 miljoonaa euroa. Tänä vuonna sosiaali- ja terveysjärjestöt saivat 385 miljoonaa euroa ihmisten häviämää pelirahaa. Pudotusta tästä vuodesta tulisi VM:n esitykseen verrattuna 132 miljoonaa.
Lopullista lukua puserretaan hallituksen syksyn budjettiriihessä.

Ministeri Aino-Kaisa Pekonen on vaatinut veikkausrahojen vähenemisen kompensointia sosiaali- ja terveysjärjestöille. Ministeri Annika Saarikko on luvannut kaivaa urheilulle, kulttuurille ja tieteelle rahat keinolla millä hyvänsä.

Onneksi on veronmaksajat. Jos ei peliongelmaisilta riistetyt rahat riitä.

Strategiakoulutustakin on hankittu, propagandakenraali Salla Saarisen johdolla. Soste ry:n webinaarissa vaikuttajakonsultti Salla latelee listan täsmäasetekniikoita, joilla avautuisi piikki veronmaksajien kukkarolle. Päättäjät ja kansa olisi saatava vakuuttumaan, että Suomi luhistuu ilman Soste-järjestöjä. (Oli muuten tympeää kuunneltavaa. Varsinkin kun tietää, että peliongelmaisten rahoilla on kyseinenkin paatoswebinaari maksettu.)

Salla muistuttaa ministereidenkin olevan vain ihmisiä. Persoja mielistelylle ja äänten kalastelulle. Tai kehuille, kiitoksille ja kannustuksille, kuten Salla asian ilmaisee. Hän kehottaa Soste-järjestöjä tsemppaamaan budjettineuvotteluihin Säätytalon portaita 14.9. astelevaa ministeri Aino-Kaisaa huudoilla ”taistele Pekonen, taistele Pekonen”.

Taistele veronmaksajille lisää lainaa. Niiden 155 miljardin euron päälle.

Viime päivinä some onkin pullistellut kahdenlaisista järjestöjen postauksista ja mainoksista. Kiitoksista järjestöjen etua ajaville poliitikoille ja kauhuskenaarioista siitä, miten käy, jos järjestöille ei myönnetä niiden himoitsemaa rahamäärää. Muistisairaat jäävät heitteille, syöpään sairastuneiden psykososiaalinen tuki katkeaa, vammaisten lomaleirit loppuvat, lasten ja perheiden hyvinvointi romahtaa, päihderiippuvaiset joutuvat kadulle…..lista jatkuu maailman ympäri.

Rahan ruinaaminen näyttäytyy outona monestakin syystä.
Uhkauksilla ei ole todellisuuspohjaa. 
Ensinnäkin Soste-järjestöille on jäänyt jemmaan 320 miljoonaa euroa jakamattomia RAY:n varoja. Mikään ei estä järjestöjä ottamaan niitä joko osin tai kokonaan käyttöön.
Toiseksi järjestöille on tältä vuodelta jäänyt koronan vuoksi ylimääräistä käyttämätöntä rahaa.
Kolmanneksi VM esittää alustavasti pienempää rahamäärää pelkästään avustuskokonaisuuteen ”järjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen”. Se käsittää järjestöjen ohjaavia ja vaikuttamiseen liittyviä toimintoja kuten viestintä ja vaikuttamistoiminta, edunvalvonta, kehittämistoiminta, arviointi ja tutkimus ja jäsenjärjestöjen tukeminen.
Järjestöjen ei siis ole säästettävä ruohonjuuritasolta, ihmisten auttamisesta. Paitsi jos ne itse niin päättävät.

Edunvalvonta ja vaikuttaminen muuten tarkoittavat samaa kuin omien rahojen puolesta puhuminen ja lobbaus. Se on juuri yllämainitun Soste-webinaarin kaltaista kansalaisten ja päättäjien manipulointiin tähtäävää toimintaa.

Entä järjestöjen toiminnan arviointi? Sitä ja siihen liittyvää seurantaa tulisi toden totta tehdä jonkun muun kuin järjestöjen itse. Tutkimuskaan ei kuulu järjestötehtäviin. Sitä varten ovat yliopistot ja muut tutkimuslaitokset.

Tätä taustaa vasten jopa VM ehdottama 46 miljoonaa euroa kyseiseen avustuskokonaisuuteen on liikaa. STM:n esittämä 103 miljoonaa euroa rikkoo jo verenpainemittarin. Onko mitään järjettömämpää, kuin että valtio myöntää järjestöille rahaa siihen, että ne lobbaavat valtion rahoilla lisää rahaa valtiolta?

Kaiken kukkukaraksi suurilla järjestöillä on (pelaajien häviörahoilla hankittua) merkittävää varallisuutta. Miksi järjestöt eivät käytä niitä ”ahdinkonsa” paikkaamiseen?

Kolmannen sektorin rahoituksen ei pitäisi kuulua lähes kokonaan valtiolle. Muualla maailmassa järjestöt toimivat pääosin vapaaehtoisten lahjoitusten voimin. Kansalaistoiminnan idea on toimia valtiosta riippumattomana.

Suurin kysymys liittyy eettisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Miksi hyvät ministerit, miksi järjestöjen pitäisi nauttia erityskohtelua, kun julkinen sektori kamppailee henkitoreissaan. Opettajia lomautetaan ja vanhukset viruvat vaipoissaan. Varhaiskasvatuksen suuret ryhmäkoot vaarantavat lapsen kehityksen, ja lastensuojelussa aikaa riittää vain ”tulipalojen sammuttamiseen”. Terveyskeskuslääkärille pääsee puolentoista kuukauden jonotuksella, jos silloinkaan.

Järjestöt ovat tottuneet lihaviin vuosiin. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ihmisten häviämä potti on jatkuvasti kasvanut. Nyt tähän on tullut stoppi.
Jos päättäjät aikovat tosissaan alkaa ehkäistä ja vähentää pelihaittoja, niin Veikkauksen tuotto-odotuksesta tulee pudottaa pois puolet. 50 prosenttia hävitystä rahasta on peräisin ihmisiltä, joiden ei kuuluisi hävitä senttiäkään: vähävaraisilta, pitkäaikaissairailta, eläkeläisiltä ja peliongelmaisilta.
Pelihaittojen ehkäisy on viisainta, sillä nyt niiden kustannukset ylittävät pelituotot. Ennaltaehkäisy on myös kustannustehokkaampaa kuin jo syntyneiden ongelmien paikkaaminen.

​Järjestöjen on vihdoin aika herätä todellisuuteen ja alkaa miettiä rahoituksensa ja toimintansa uusiksi. Olisi pitänyt jo vuosia sitten.
Varainhankintaa on monipuolistettava. Peliongelmaiset ja valtio eivät voi enää toimia kolmannen sektorin elättäjinä.
Järjestöiltä tulee tulevaisuudessa edellyttää sopeutustoimia, kuten lobbauksen radikaalia vähentämistä, päällekkäisten toimintojen purkamisia ja puuhailuprojekteista ja -yhdistyksistä luopumista.
Niiltä kaivataan samaa joustoa ja suhteellisuudentajua kuin kaikilta muiltakin yhteiskunnan sektoreilta. Raha ei edelleenkään kasva puussa – saati peliongelmaisten selkänahassa. 

​Kirjoittaja: Leena Pihanurmi, TeRaPu ry:n puheenjohtaja